Hullu Koira Muammar Gaddafi

12 diktaattoria - Podcast tekijän mukaan Yle Areena - Tiistaisin

Kategoriat:

Miten turkoosilla kuplavolkkarilla ajavasta miehestä, jonka ulkoinen tyyli oli vähän niin kuin ikääntyvällä rocktähdellä, tuli diktaattori? Veli Kenraali ja Hullu Koira Muammar Gaddafi nousi valtaan upseerijoukkonsa kanssa vallankaappauksella 1969. Hän ei ryhtynyt mittaviin teloituksiin niin kuin despootit yleensä. Nuori Gaddafi oli itse asiassa hyvin ihanteellinen mies, joka aivan aidosti halusi kansalleen hyvää ja jolla oli korkea moraali, ainakin itsensä mielestä. Sitten vähitellen valta alkoi turmella yhä enemmän ja enemmän. Otteet tulivat raaemmiksi ja monien diktaattorien tapaan Gaddafikin alkoi sallia itselleen paljon sellaista mitä muilta kielsi. Yhdysvallat tuki Gaddafia. Amerikkalaiset halusivat turvata omien öljy-yhtiöittensä aseman ja suojata oman lentotukikohtansa Libyassa. Samoin ajattelivat britit. Gaddafin hallinto perustui aatteellisen järjestelmään, jota hän itse kutsui islamilaiseksi sosialismiksi. Gaddafi ryhtyi soveltamaan koraanista äärimmäisen uskonnollisia moraalisääntöjä, tosin aika sekavasti. Hän otti palasen sieltä toisen täältä. Hän kokeili ja hylkäsi. Välillä hän arvosteli tapaa jolla esimerkiksi islamin ylin vaalija Saudi-Arabia uskontoa sovelsi. Gaddafin määräyksestä mm. alkoholinkäyttö, yökerhot, bordellit ja kasinot kiellettiin. Kaikki kirkot ja synagogat muutettiin moskeijoiksi. Lehtiä sensuroitiin, poliittinen toiminta kiellettiin ja ammattiyhdistysliikkeet lakkautettiin. Gaddafi ei ollut äärimuslimi ja niinpä mm. al-Qaidan libyalainen solu yritti salamurhata hänet. Gaddafi oli tunnettu siitä, että hänet ympäröi aina taistelu-univormuihin pukeutuneet naispuoliset henkivartijat. He eivät olleet mitenkään vanhoillisen islamin vaatimusten mukaisesti peittäviin kaapuihin puettuja, kaukana siitä. Univormut olivat pikemminkin tiukkoja ja hyvin paljastavia, hiukset paljaat, meikkiä oli runsaasti ja naissoturien käytöskin oli varsin rempseää. Virallisesti heitä kutsuttiin vallankumouksen nunniksi. Näiden naissoturien takaa löytyi kuitenkin varsin surullisia tarinoita. Gaddafi rahoitti ja varusti Nicaraguan sandinisteja, Yhdysvaltain mustia panttereita, Etelä-Afrikan mustien ANC:ta, Pohjois-Irlannin IRA:ta, baskien ETA:ta, Japanin Punaista armeijakuntaa, Italian punaisia prikaateja, Mustaa Syyskuuta, Abu Nidalia ja PFLP:tä. Tästä huolimatta monet eurooppalaiset valtiot mielistelivät Gaddafia saadakseen vientiyrityksilleen osansa Libyan suurista kehityshankkeista. Tämä oli myös Suomen rakennusviennin kulta-aikaa, ja Perusyhtymähän rakensi Gaddafille 1980-luvun alussa todella suuren asetehtaan Ras Lanufiin. Tilaus tuli Neuvostoliiton kautta. Yhtiön esitteissä asetehdasta kutsuttiin ompelukoneiden valmistuspaikaksi, vaikka koneet tikkasivat Kalashnikovin piipuista luoteja eri puolilla maailmaa Gaddafin varustamissa terrori-iskuissa. Mutta Perusyhtymä sai projektista suurvoitot. Kun Gaddafi oli vaikutusvaltansa huipulla, hän oli mies joka säteili energiaa, valtaa ja itseluottamusta sekä kirjoitti vekkulia proosaa, kuten Vihreän kirjan. Diktaattorin mahti on sittenkin hyvin haurasta tavaraa sillä kuva Gaddafista ennen kuolemaansa oli kuva ränsistyneestä, katkerasta ja vainoharhaisesta vanhasta miehestä, joka yritti epätoivoisesti vielä näyttää yhtä elinvoimaiselta kuin ennenkin mutta pelkäsi henkensä puolesta. Hän oli ilmeisesti aivan aidosti järkyttynyt siitä, miten paljon libyalaiset häntä lopulta vihasivat eikä voinut mitenkään uskoa todeksi valtansa romahtamista. Gaddafi johti Libyaa vuoteen 2011, jolloin kapinalliset kukistivat ja surmasivat hänet. Gaddafin hallinnon kukistuttua selvisi, että Gaddafi säilytti uhrejaan pakastimessa. Gaddafin sanotaan vierailleen uhriensa luona aika ajoin. He olivat kuin makaabereja matkamuistoja. Jotkut olivat olleet jäädytettynä niinkin kauan kuin 25 vuotta. Toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen kohtasi Muammar Gaddafin ensi kerran Afrikan maiden järjestön OAU:n huippukokouksessa Etiopian Addis Abebassa kesällä 1983. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Author Khaled El-Fiqi, EPA