Joulusatu

Koira näki unta, metsässä oli puhdasta lunta. Sai siellä vapaana temmeltää ja tavata taas montaa ystävää. Oli paikalle tullut koko taivaallinen väki, sopivasti jäätynyt oli jo pulkkamäki. Koira sai lentää yksisarvisella, pulkkamäessä lasketella, Syödä enkeleiden keittämää Joulupuuroa, muista erilaista ystävää, kuuroa, sokeaa, rampaa, nähdä, kuinka keiju heidän hiuksiansa kampaa. Nelistivät siinä hevoset, kissat , lampaat ja possut, iloisesti vilkkui piirissa tonttujen tossut. Tuli Joulupukkikin paikalle, toi lahjoja koko taivaalliselle väelle. Rauhan hän metsään toi, jo kuorossa Joululaulut soi. Koira näki edelleen unta, lahjan saanut oli koko luomakunta, ei ollut kiire kenelläkään, kaikki halasivat ystävää. Ei tiennyt kotiväki, millaista unta heidän koiransa näki. Ovat eläimet tulleet maailmaan meille rakkautta opettamaan. Vain juoksuaskeleet kertoivat koiran uneksivan, unisena haukahtelevan. Halusi näin kaikille toivottaa, hyvää Joulun aikaa rauhaisaa! Ulla-Maija Mantere