Arkijärki-podcast 20: Kotihäpeä vai kotiylpeys?

Luin Paikka kaikelle -blogista kiinnostavan kirjoituksen kotihäpeästä. Se on siis sitä, että ei kehtaa päästää ketään kotiinsa siksi, että oman kodin sotkut nolottaa niin kovasti. Lievempänä kyse on varmaan siitä, että vierailta pyydellään anteeksi ”kun meillä on niin sotkuista” tai että ”anteeksi kun nuo tavarat ovat tuossa lattialla, ne ovat kyllä kierrätykseen juuri menossa…” En tiedä onkohan kukaan tällaiselle kotihäpeälle täysin vieras. Koti on todella niin vahvasti oman itsensä jatke, että en tiedä, voiko siihen koskaan suhtautua täysin neutraalisti. Tunne ei siis ole minullekaan vieras, mutta tunnistan myös sen vastakohdan – kotiylpeyden. Se on sellainen hyvä fiilis omasta kodista; iloa siitä että koti on viihtyisä ja itselle juuri sopiva ja kaunis. Minä siivoan paljon useammin kotiylpeyden kuin kotihäpeän motivoimana. Minusta on paljon mukavampi siivota siksi, että se saa kodin näyttämään parhaat puolensa kuin siksi, että ei tarvitsisi hävetä. Vähän niin kuin sama asia, mutta fiiliksessä on iso ero. Tässä podcastissa siis pohdin, mistä kotihäpeä tai koti ylpeys syntyy, ja miten molemmat ovat esiintyneet omassa elämässäni. Podcastin pituus on 15 minuuttia. Sen voi kuunnella iTunesin tai Acastin kautta, tai suoraan tästä alta. Mitä mieltä olette? Onko kotiylpeys tuttu tunne?