#3 - Jonathan Littell, "Hyväntahtoiset"

Kirjarovion kolmannessa jaksossa käsitellään nykykirjallisuuden merkkiteosta, "Hyväntahtoiset". Kirja on vaikuttanut molempiin Kirjarovion juontajiin syvästi ja herrat Antila ja Hännikäinen pitävät sitä eräänä modernin kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. -- ”Hyväntahtoiset” on nykyromaanin voimannäyte älymystöön kuuluvan natsiupseeri Maximillian Auen edesottamuksista aina Saksasta, idän offensiivin myötä Kaukasukselle, Pariisiin ja Romaniaan ja takaisin Saksaan. Aateromaani, kreikkailainen tragedia, veijariromaani psykologinen trilleri. Vaikuttava teos, säälimätön vimmassaan, monumentaalinen eepos, joka eroaa aikalaiskirjallisuudesta anteeksipyytelemättömällä, moralisoimattomalla ja tarkkanäköisellä, jopa visionäärisellä otteellaan. Kirja, joka onnistuu yhdistelemään historiallista tarkkuutta, keksittyjä tapahtumia ja hahmoja poikkeuksellisella tavalla ja tarkkuudella. Teosta kritisoitiin sen ilmestyessä mm. väkivaltapornoksi ja sen pikkutarkat kuvaukset Auen seksuaalisuudesta, kuumehoureisista fantasioista eittämättä tekevät Hyväntahtoisten lukemisesta haastavan, joskin äärimmäisen palkitsevan kokemuksen. Littell heittää kirjallaan ilmoille sellaisen haastavan ajatuksen, että me kaikki – minä ja te – olemme kykeneväisiä ”sopivissa olosuhteissa” atrositeetteihin, hirmuisiin tekoihin, joita meistä jokainen omalla tavallaan voisi tosipaikan tullen perustella: velvollisuudella, käskyjen noudattamisella, sadismilla tai murhanhimolla – hulludella. Littellin teos ei ole ainoastaan pikkutarkka sotakuvaus, vaan se on pikkutarkka kuvaus ihmisen pahuudesta, pimeästä puolesta, kohtalosta ja velvollisuudesta, seksuaalisuudesta – noususta, rappiosta ja tuhosta.