Cecilia Damström: ”Ensin mietin, mitä haluan sävellyksellä sanoa ja vasta sitten, miten”
Cecilia Damström on nykymusiikin säveltäjä, joka sai myös Teosto-palkinnon ilmastomuutosaiheisella ICE-teoksellaan vuonna 2022. Säv.San.Sov.-podcastissa hän kertoo työtavoistaan ja asenteestaan, kuinka esimerkiksi loputon uteliaisuus on säveltäjälle hyödyksi. Kun Cecilia Damström säveltää, hänellä on aina ensin sävellystä varten otsikko valmiina. ”Aina ensin on jotain, mitä haluan sanoa ja sitten mietin, miten sen sanon”, hän kuvailee podcastissa työprosessiaan. Sanominen tarkoittaa tässä yhteydessä sävelkieltä. Sitä, että Damström ilmaisee asiansa musiikin keinoin. Varsinainen sävellystyö alkaa kuitenkin vasta sen jälkeen, kun aihe on hallussa mahdollisimman syvällisesti. Esimerkiksi Teosto-palkittua ICE-teoksen muotoon vaikutti se, mitä Damström oppi luonnosta, tässä tapauksessa lumesta ja jäästä lukemalla: lumihiutaleiden muoto innoitti kuusisävelisen heksakordin käyttämiseen. Damström muistaa tarkkailleensa jo 3-vuotiaana äitinsä reaktioita, miten tämä reagoi hänen improvisaatioonsa. Säveltäminen kulkikin hänen elämässään määrätietoisen pianonsoittoharjoittelun rinnalla aina varhaiseen aikuisuuteen saakka: muun muassa koulussa Damström sävelsi musiikkia näytelmiä varten. Säveltäminen syrjäytti pianonsoiton kuitenkin vasta pakon edessä, kun 19-vuotiaana käteen iski rasitusvamma. Se pakotti peräti vuoden harjoittelutaukoon instrumentin kanssa, ja johdatti säveltäjäopintoihin. Suomi on Damströmille vasta neljäs kieli, kotikielten saksan, englannin ja ruotsin jälkeen. Myöhemmin vuoden opiskelijavaihdon aikana hän oppi myös espanjaa. Laaja kielitaitokin on omiaan vaikuttamaan Damströmin säveltäjäntyöhön. Kun oppii ajattelemaan asioita eri tavoilla, oppii niitä myös yhdistelemään eri tavoin ”Pitää aina olla utelias kaikkea uutta kohtaan. Koen, että se on myös säveltäjälle terveellinen asenne.” Haastattelijana on musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.