"Pian mennään linja-autolla avaruuteen", kerroimme vuonna 1972 - Näin tulevaisuutta on ennustettu Suomen Kuvalehdessä

Yli sadan vuoden aikana olemme katsoneet tulevaisuuteen lukuisissa jutuissa. Toisinaan on osuttu lähelle, usein ei sinne päinkään. Tulokset ovat puolin toisin herkullisia. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Usein tulevaisuus huolestuttaa ennemmin kuin herättää toivoa. Niin oli myös metalliteollisuudessa vuonna 1949. "Jääkö 12 000 metallimiestä työttömäksi ja heidän on vaihdettava ammattia? Takaako metalliteollisuus työntekijöilleen vastaisuudessakin työtä?" kysellään vuoden viimeisessä numerossa. Tulevaisuus mietitytti, koska sotakorvausteollisuus oli loppumassa vuonna 1952. Pessimismi oli kuitenkin turhaa: Nykyään metalliteollisuus on Suomen suurin vientiala ja työllistää yli 100 000 ihmistä. Saman lehden numerossa nimimerkki Puumerkki pohtii, tappaako tiede tulevaisuudessa taiteen. Jutun mukaan lääketieteen kehittyminen voi tuhota luovuuden, siis "eideettisyyden", joka pesii - kukapa arvaisi - kilpirauhasissa. "Kaikki eivät ehkä tiedä, että umpirauhasten häiriöt saattavat aiheuttaa sielullisia ilmiöitä, jotka ovat taiteellisen luomistyön edellytyksiä. (-) eideettisyys johtuu joko kilpirauhasten liian innokkaasta tai lisäkilpirauhasten liian laimeasta toiminnasta tai molemmista." Nyt kaikki ehkä tietävät, ettei ainakaan kilpirauhaslääkkeiden kehittyminen ole tappanut ihmiskunnan luovuutta. Samat kestoaiheet ovat kiinnostaneet vuosikymmenestä, jopa -sadasta toiseen, kun Suomen Kuvalehdessä on visioitu tulevaa. Yksi sellainen aihe on koulu. Sen tulevaisuutta pähkäiltiin itsenäistymisen vuonna 1917, ja radikaaleja näkemyksiään "lastenkamarin metoodien" tuomisesta opetukseen esitteli saksalainen pedagogi Berthold Otto. Niihin kuului esimerkiksi vapaa keskustelu opettajien ja oppilaiden välillä. "Mitä ajatellaan koulusta, jossa oppilaita ei rangaista, vaan jossa opettaja saisi hävetä, jos oppilaiden mielestä hänen luentonsa tuntuisivat ikävystyttävän pitkäveteisiltä?" Nykyään kysytään, mitä ajatellaan koulusta, jossa oppilaat tuijottavat puhelimiaan, kun opetus ei voisi vähempää kiinnostaa. Autoista ja liikenteestä, suomalaisten kiihkeistä kiinnostuksen kohteista kirjoitettiin myös yli sata vuotta sitten. "Kun meillä kaikilla on oma auto" -jutussa vuodelta 1921 mietitään, että jos Helsingissä on 1970-luvulla jopa 20 000 autoa, mihin ne kaikki pannaan. "Niinpä tulee suurten valtakatujen alle varmasti rakennettavaksi ajoteitä ja samoin talojen kattojen päälle." Arvio autojen määrästä osui melkoisesti alakanttiin. Vuonna 1970 Helsingissä oli jo liki 90 000 autoa. "Valtakatujen alle rakennettavista ajoteistä" eli keskustatunnelista käydään yhä poliittista debattia. Lopuksi jutussa ennustetaan, että ihmiset voivat asua "terveellisemmissä olosuhteissa", kun auton ansiosta asutus laajenee kaupunkien ulkopuolelle. Terveisiä Espooseen ja Vantaalle! Pääkirjoituksissa on usein oltu huolissaan asioiden kehityksestä ja toivottu toimia, jotta pahimmat skenaariot eivät toteudu. Keväällä 1964 otettiin kantaa työntekijöiden vaatimuksiin viisipäiväisestä työviikosta. "Mutta uskokoon ken haluaa, että tuottavuus nousisi työaikaa lyhentämällä. Mielen malttamisesta nyt onkin kysymys. Rikkaiden tapojen jäljittelemisellä tyhjin taskuin on aina kohtalokkaat seuraukset." Reilua kuukautta myöhemmin aiheena oli työvoiman joukkomuutto Ruotsiin, jonne oli lähtenyt jo vajaat 60 000 suomalaista. "Tässäpä onkin talousmiehille ja poliitikoille yksi kova pähkinä: jos tilanne ei meillä oleellisesti muutu, Ruotsiin muuttaa lähimmän kymmenen vuoden aikana lähes 90 000 työntekijää lisää." Ruotsiin muutti parin vuosikymmenen aikana lopulta yli 400 000 ihmistä. Varsinkin talousjuttujen näkökulmat ovat olleet turhankin pessimistisiä. "Onko Lapilla toivoa", kysytään numerossa 13/1968. Jutussa murehditaan kausityöttömyyttä, kuntien huonoa taloutta ja "koivistolaisen talouspolitiikan" kovaa korkotasoa. Jutussa todetaan, että Joulupukin maa -idealla on "lähinnä viihteen arvo". Lapin-matkailun esteenä nähdään sekä lyhyt pä...