Aliarvioimmeko koiraa? Tiede etsii koiran fiksuuden rajoja

Impulsiivinen ja itsenäinen koira haastaa omistajansa jatkuvasti, rauhallisen ja ihmiseen tukeutuvan kaverin kanssa kaikki on helppoa. Koirillakin on persoonallisuuseroja - toisten koirien kanssa täytyy tehdä enemmän työtä kuin toisten - mutta tiedätkö millainen koira kotonasi asuu? Ja mitä siltä on kohtuullista odottaa? Vaikka kaikki ei aina suju oman mielen mukaan, kyse ei välttämättä ole kyse koiran tyhmyydestä. Päin vastoin, nokkela ongelmanratkaisija voi tuntua sellaiselta, ettei se opi mitään, mutta koirien "älykkyystesteissä" se loistaa kyvyillään. Ymmärrämme usein koiriamme väärin, ja kohtelemme niitä epäreilusti. Monesti arjessa ei tule ajatelleeksi, mihin kaikkeen koirat pystyvätkään. Ja toisaalta, miten moni asia vääristyy, koska katsomme koiraa ihmismielen läpi. Kun ihminen on jalostanut koiraa, koirassa on suosittu yhteistyötä ihmisen kanssa. Siinä missä koira hakee ihmisen katseesta apua, moni muu eläin kokee meidät kilpailijakseen. Tämä havainto sysäsi nykyaikaisen koiratutkimuksen liikkeelle, myös katseenseurannan suhteen. Tässä Tiedeykkösessä kurkistetaan koiran pään sisälle, ja kysytään, miten tiede tutkii koiran mieltä. Ja miksi ihminen ymmärtää koiraa lähtökohtaisesti väärin. Asiantuntijoina ovat koiran persoonallisuutta ja kognitiivisia kykyjä tutkinut Katriina Tiira Smartdog Oy:stä, koiran katseen seurantaa selvittänyt tutkija Sanni Somppi Helsingin yliopistosta ja tutkija Miiamaaria Kujala Jyväskylän yliopistosta. Toimittajana on Pirjo Koskinen. Kuva: Pirjo Koskinen